Hyvää uutta vuotta!
Viime aikoina on jälleen herännyt keskustelu koulun eri uskontojen opetuksen korvaamisesta yhtenäisellä katsomusaineella. Tälle on esitetty järkiperustelujakin, joista yksi koskee Suomessa alueittain pienten uskontokuntien uskonnonopetusta. Tiedetään, että erityisesti ortodoksien ja islamin opetus voi joissakin kunnissa aiheuttaa sen, että oppilaat joutuvat siirtymään toiseen kouluun pitkän matkan päähän tai menemään uskonnontunnilleen eri aikaa kuin muut, jolloin voi tulla hyppytunteja. Tähän tosin voi puuttua siten, että säädetään niitä määrärajoja, milloin vähemmistöuskonnon opetus on järjestettävä ja hyödyntää myös etäopetusta.
Yhteisen katsomusaineen merkittävin ongelma ja erityisesti nyt evankelisluterilaisen uskonnon opetusta seuraavia ja heidän vanhempiaan mietityttävä kysymys on se, millaiseen sopuun päästään yhteisen katsomusaineen sisällöstä. Se on kuitenkin iso muutos siihen, mihin koulussa oman uskonnon opetuksessa on nyt totuttu. Jotkut voivat kokea yhteisen katsomusaineen olevan sisällöltään propagandaluonteista ja mahdollisesti vastoin oman uskonnon periaatteita. Tästä syystä oppimäärästä täytyy käydä keskustelua. Esimerkiksi nykyisen elämänkatsomustiedon oppimateriaalien tuominen suoraan yhteisen katsomusaineen pöytään ei ole ratkaisu.
Joissakin kokeiluissa, kuten Helsingin Kulosaaressa, katsomusaineita yhdisteltiin niin, että yhteisiä osia laitettiin samoille tunneille, mutta omalle uskonnolle spesifejä aiheita, kuten Jeesuksen ristiinnaulitseminen tai kysymys Muhammedin profeetallisuudesta eriytettiin erillisille uskontotunneille. Kokeilu päätettiin ennenaikaisesti, koska siinä koettiin olevan ristiriitaisuuksia oppimäärien ja perusopetuslain kanssa.
Vastaa