Useat suomalaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että edellisen hallituksen toteuttama sosiaali- ja terveysalan uudistus on aiheuttanut enemmän ongelmia kuin ratkonut niitä. Kuntia on liikaa, hyvinvointialueita on liikaa ja niissä on vanhaan malliin verrattuna iso ylimääräinen hallintoporras, jolla toistaiseksi ei ole verotusoikeutta.
Eräs toinen asia, joka on lisännyt mallin kustannuksia, on ollut sairaanhoidon palkkaharmonisointi. Kun työntekijät on koottu uusiin yksiköihin kunnilta, henkilöstön palkkoja on tarkastettu liittojen avustuksella ja jos niissä on ollut perustelemattomia eroja, ne on tasapäistetty niin, että ylimpiä palkkoja pienempiä palkkoja on korotettu, mutta kenenkään palkkaa ei ole alennettu. Nyttemmin palkanalennuksia on esitetty ja yritetty toteuttaa, mutta ne ovat tietenkin johtaneet työmarkkinariitoihin, koska niitä on vaikea laillisesti perustella, jos ne ovat sopimuksissa. Palkankorotusta ei voi jälkikäteen selittää virheeksi tai puolen vuoden tilapäiseksi tarkoitetuksi bonukseksi, jos tämä ei sopimuksista ilmene. Muita hoitajien yleistä palkkatasoa nostavia korotuksia ovat kuoppakorotukset sekä ikä- ja kokemuslisät. Niillä palkat vähitellen hilautuvat taulukkopalkoista paljonkin ylemmäs.
On selvää, että melkein kaikki työntekijät, joiden työsuhdeolot ovat laillisia, nostavat työehtosopimuksen minimin ylittävää palkkaa, joskus huomattavastikin suurempaakin. Nämä liittyvät yksityisillä aloilla työntekijöiden tuottavuuteen, asiantuntemukseen ja niistä myönnettyihin henkilökohtaisiin palkankorotuksiin ja hyviin etuihin työsopimuksissa. Usein kyse on korkeakoulutetuista. Lisäksi palkkaa nostaa työvoiman tarve, jota tosin matalapalkka-aloilla usein yritetään tyydyttää rekrytoimalta ulkomailta laittoman huonoihin työolosuhteisiin.
Hyvinvointialueiden massiiviset irtisanomiset hoitajista näyttävät liiketaloudellisesti kummallisilta. Työvoiman tarve on kova, mutta kuitenkin väkeä vähennetään. On hyvin mahdollista, että monilla hyvinvointialueilla palvelujen taso ja hoidon saatavuus alittavat lakisääteiset rajat ja potilaita jää heitteille. Mutta monilta alueilta ovat rahat lopussa tai loppumassa. Odotan, että palkanalennusvaatimusten ohella tullaan näkemään muita työehtosopimusten rikkomisyrityksiä, kuten aiempien yleiskorotusten nollaamista ottamalla irtisanottuja tai uusia työntekijöitä irtisanottujen tilalle pelkällä taulukkopalkalla. Tämä on kuitenkin vastoin takaisinottovelvollisuutta.
Kyse on myös maksajasta. Hoitoa saavat yksityishenkilöt, mutta suurin osan laskuista katetaan verovaroista. Hoidon todelliset hinnat ovat niin korkeat, että monet sairastuneet, pitkäaikaishoitoa saavat tai vammautuneet, eivät niitä pystyisi maksamaan. Yhdysvalloissa täytyy varautua näihin yksityisin vakuutuksin, koska jo synnyttäminenkin voi maksaa yli $10000 ja moninkertaisesti, jos lapsi syntyy keskosena tai on tapahtunut synnytyskomplikaatioita.
Miten asia kannattaa ratkaista Suomessa? Sote-uudistus tulisi ensinnäkin järjestää uudelleen purkamalla liikaa hallintoa. Hyvinvointialueiden tai maakuntien määräksi riittäisi Manner-Suomeen viisi, koska sen verran on yliopistosairaaloitakin. Niihin ei kuitenkaan tarvitsisi valita aluevaltuustoa vaan kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan kansallisesti painottuva päättäjärakenne riittää. Vastaavasti kuntien määrä voisi olla korkeintaan sata. Nykyiselle Uudellemaallekin riittäisi vain noin 5-6 kuntaa, esimerkiksi Helsinki, Raasepori, Lohja, Tuusula, Porvoo ja mahdollisesti vielä Loviisa. Nämä tai tätä laajempi kokonaisuus muodostaisivat myös HUS:n alaisen sote-alueen eikä Uusimaa koostuisi enää nykyisenkaltaisesti viidestä eri alueesta.
Mitä tulee yksityiseen terveydenhoitoon ja maksajiin, työterveyshoitoa ei pidä missään tapauksessa ajaa alas. Se on toimiva järjestelmä, jossa muun kuin erikoissairaanhoidon sekä terveystarkastukset saa hoidettua nopeasti. Kyseessä on myös työntekijöiden työkyvyn suojaamisesta ja ylläpidosta, joka katetaan työntekijä- ja työnantajapuolien sopimalla tavalla kuormittamatta julkista puolta. Myös sairauksien ennaltaehkäisy ja hyvät liikuntapalvelut ovat tärkeässä asemassa.
