Avainsana: sosiaaliturva

  • Lastensuojelun jälkipalvelussa olevat nuoret ja opintolaina

    Kuusi päivää sitten astui voimaan toimeentulotuen uudistus, joka kiristi huomattavasti toimeentulotuen saamisen edellytyksiä. Viime päivinä nostettiin esiin yksi muutos, jota voi pitää yksiselitteisesti haitallisena, 18-vuotta täyttäneiden nuorten, jotka ovat olleet sijoitettuna lastensuojeluyksikköihin aiempina vuosina, edellytetään hakevan opintolainaa toisen asteen opintojaankin varten ennen kuin voivat anoa toimeentulotukea.

    Kyseessä on kuitenkin riskiryhmä, jossa lastensuojelun piiriin joutuminen on usein johtunut vakavista sosiaalisen elämän vaikeuksista, mielenterveysongelmista, huumeista ja pikkurikollisuudesta. Tällaisissa tapauksissa työttömyysriski ja maksuhäiriöriski on kohonnut varhaisessa aikuisiässä eikä laina ole hyvä ensisijainen avustuskeino. Toimeentulotuen sijasta pitäisi mahdollisesti opintotuki tai asumistuki antaa korotettuna.

    On monesti nähty, että kun yhteiskunta ei ota nuoresta aikuisesta tai aikuisiän kynnyksellä olevasta nuoresta koppia, joku muu, kuten rikollisjengit ovat valmiita sen kopin ottamaan ja sen jälkeen Rikosseuraamuslaitos. Vastaavasti sodan aikana osa kotirintamalle jääneestä väestöstä, joilla oli toimeentulovaikeuksia, ottivat mielellään vastaan ylimääräistä rahaa vihollisen agenteilta tietoja vastaan eli ryhtyivät vakoojiksi. Tällaisia tapauksia on tosiasioihin perustuen dokumentoitu esimerkiksi Esa Anttalan sotaromaaneissa.

  • Eri maiden työttömyysluvut eivät aina ole täysin vertailukelpoisia

    Eri maiden työttömyysluvut eivät aina ole täysin vertailukelpoisia

    Suomi on onnistunut viime viikolla saavuttamaan kyseenalaisen rajapyykin omaten Euroopan Unionin korkeimman työttömyysasteen, 10,7%. Muutama muukin maa, kuten naapurimme Ruotsi ja Viro sekä etelä-Euroopan Espanja kärsivät myös 10% ympärillä pyörivästä työttömyysasteesta, joten mikään räikeä erikoistapaus emme kuitenkaan ole.

    Työttömyysasteita verrattaessa on hyvä huomata, että siihen vaikuttaa valtavasti muut tavat olla työelämän ulkopuolella ja osa-aikaikatyöntekijöiden juridinen kohtelu työvoimapalveluissa. On nimittäin niin, että työttömyysasteeseen vaikuttaa nimenomaan työttömien työnhakijoiden määrä. Listaan alle erilaisia syitä, joiden mukaan työelämän ulko- tai sisäpuolisuus näkyy työttömyysasteessa.

    Työttömiä työnhakijoita eivät ole:

    • kotihoidontuella tai muuten vanhempainvapaalla olevat vanhemmat
    • opiskelijat
    • eläkeläiset, mukaan lukien työkyvyttömyyseläkeläiset
    • osa-aikatyöntekijät, jotka eivät ole velvoitettuja työnhakuun
    • asepalvelusta suorittavat
    • vailla työtä olevat, jotka eivät nosta työttömyyskorvauksia eivätkä täytä työnhakuvelvoitteitaan

    Työttömiä työnhakijoita ovat työelämän ulkopuolella olevien lisäksi:

    • osa-aikatyöntekijät, jotka ovat velvoitettuja täysiaikaisen työn hakuun. Lakimuutosten myötä Suomessa tähän kategoriaan kuuluvien määrä on Orpon hallituskaudella kasvanut rajusti
    • määräaikaisesti tai osittain lomautetut

    Tuossa näkyy heti Suomea koskevan erityismaininnan lisäksi lasten vanhemmat ja työkyvyttömyyseläkeläiset. Työelämän ulkopuolella olevia nimittäin voidaan ”siivota” näihin kategorioihin. Siihen aikaan kun oli aikuiskoulutustuki, sen myöntämisen jälkeen henkilö poistui heti TE-palveluiden piiristä opiskelijan statukselle. Muutama maa, jotka raportoivat hyvin matalia työttömyyslukuja, omaavat laajan kotiäitikulttuurin (Hausfraukultur). Euroopan maista näihin kuuluvat esimerkiksi Saksa ja Alankomaat. Näissä tapauksissa lasten äidit voivat olla poissa töistä pohjoismaiseen malliin verrattuna poikkeuksellisen pitkään ilman, että joutuvat kuitenkaan olemaan TE-palveluiden asiakkaina.

    Näiden erityishuomioiden vuoksi ei Suomessa ole kuitenkaan syytä itsetyytyväisyyteen. Näyttää selvältä, että työttömien joukossa on paljon henkilöitä, jotka eivät työllisty markkinaehtoisesti avoimille työmarkkinoille itsestään ilman huomattavaa apua. Nämä ovat niitä turvaverkkoja, joita Orpon hallitus on hyvin aktiiviseseti purkanut.

  • Sote-uudistus: töitä on, maksaja puuttuu

    Sote-uudistus: töitä on, maksaja puuttuu

    Useat suomalaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että edellisen hallituksen toteuttama sosiaali- ja terveysalan uudistus on aiheuttanut enemmän ongelmia kuin ratkonut niitä. Kuntia on liikaa, hyvinvointialueita on liikaa ja niissä on vanhaan malliin verrattuna iso ylimääräinen hallintoporras, jolla toistaiseksi ei ole verotusoikeutta.

    Eräs toinen asia, joka on lisännyt mallin kustannuksia, on ollut sairaanhoidon palkkaharmonisointi. Kun työntekijät on koottu uusiin yksiköihin kunnilta, henkilöstön palkkoja on tarkastettu liittojen avustuksella ja jos niissä on ollut perustelemattomia eroja, ne on tasapäistetty niin, että ylimpiä palkkoja pienempiä palkkoja on korotettu, mutta kenenkään palkkaa ei ole alennettu. Nyttemmin palkanalennuksia on esitetty ja yritetty toteuttaa, mutta ne ovat tietenkin johtaneet työmarkkinariitoihin, koska niitä on vaikea laillisesti perustella, jos ne ovat sopimuksissa. Palkankorotusta ei voi jälkikäteen selittää virheeksi tai puolen vuoden tilapäiseksi tarkoitetuksi bonukseksi, jos tämä ei sopimuksista ilmene. Muita hoitajien yleistä palkkatasoa nostavia korotuksia ovat kuoppakorotukset sekä ikä- ja kokemuslisät. Niillä palkat vähitellen hilautuvat taulukkopalkoista paljonkin ylemmäs.

    On selvää, että melkein kaikki työntekijät, joiden työsuhdeolot ovat laillisia, nostavat työehtosopimuksen minimin ylittävää palkkaa, joskus huomattavastikin suurempaakin. Nämä liittyvät yksityisillä aloilla työntekijöiden tuottavuuteen, asiantuntemukseen ja niistä myönnettyihin henkilökohtaisiin palkankorotuksiin ja hyviin etuihin työsopimuksissa. Usein kyse on korkeakoulutetuista. Lisäksi palkkaa nostaa työvoiman tarve, jota tosin matalapalkka-aloilla usein yritetään tyydyttää rekrytoimalta ulkomailta laittoman huonoihin työolosuhteisiin.

    Hyvinvointialueiden massiiviset irtisanomiset hoitajista näyttävät liiketaloudellisesti kummallisilta. Työvoiman tarve on kova, mutta kuitenkin väkeä vähennetään. On hyvin mahdollista, että monilla hyvinvointialueilla palvelujen taso ja hoidon saatavuus alittavat lakisääteiset rajat ja potilaita jää heitteille. Mutta monilta alueilta ovat rahat lopussa tai loppumassa. Odotan, että palkanalennusvaatimusten ohella tullaan näkemään muita työehtosopimusten rikkomisyrityksiä, kuten aiempien yleiskorotusten nollaamista ottamalla irtisanottuja tai uusia työntekijöitä irtisanottujen tilalle pelkällä taulukkopalkalla. Tämä on kuitenkin vastoin takaisinottovelvollisuutta.

    Kyse on myös maksajasta. Hoitoa saavat yksityishenkilöt, mutta suurin osan laskuista katetaan verovaroista. Hoidon todelliset hinnat ovat niin korkeat, että monet sairastuneet, pitkäaikaishoitoa saavat tai vammautuneet, eivät niitä pystyisi maksamaan. Yhdysvalloissa täytyy varautua näihin yksityisin vakuutuksin, koska jo synnyttäminenkin voi maksaa yli $10000 ja moninkertaisesti, jos lapsi syntyy keskosena tai on tapahtunut synnytyskomplikaatioita.

    Miten asia kannattaa ratkaista Suomessa? Sote-uudistus tulisi ensinnäkin järjestää uudelleen purkamalla liikaa hallintoa. Hyvinvointialueiden tai maakuntien määräksi riittäisi Manner-Suomeen viisi, koska sen verran on yliopistosairaaloitakin. Niihin ei kuitenkaan tarvitsisi valita aluevaltuustoa vaan kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan kansallisesti painottuva päättäjärakenne riittää. Vastaavasti kuntien määrä voisi olla korkeintaan sata. Nykyiselle Uudellemaallekin riittäisi vain noin 5-6 kuntaa, esimerkiksi Helsinki, Raasepori, Lohja, Tuusula, Porvoo ja mahdollisesti vielä Loviisa. Nämä tai tätä laajempi kokonaisuus muodostaisivat myös HUS:n alaisen sote-alueen eikä Uusimaa koostuisi enää nykyisenkaltaisesti viidestä eri alueesta.

    Mitä tulee yksityiseen terveydenhoitoon ja maksajiin, työterveyshoitoa ei pidä missään tapauksessa ajaa alas. Se on toimiva järjestelmä, jossa muun kuin erikoissairaanhoidon sekä terveystarkastukset saa hoidettua nopeasti. Kyseessä on myös työntekijöiden työkyvyn suojaamisesta ja ylläpidosta, joka katetaan työntekijä- ja työnantajapuolien sopimalla tavalla kuormittamatta julkista puolta. Myös sairauksien ennaltaehkäisy ja hyvät liikuntapalvelut ovat tärkeässä asemassa.

  • Viimesijaisia etuuksia ei ole varaa korvata samansuuruisella perustulolla

    Viimesijaisia etuuksia ei ole varaa korvata samansuuruisella perustulolla

    Verkkopalvelu X:n keskusteluissa suosikkiaiheena ovat työ- ja yrittäjäeläkkeet ja kuten aikaisemmissa kirjoituksissani olen todennut, monet eivät Suomen nykyisistä eläkejärjestelmistä pidä. Sosiaalivakuutusmallinen eläketurvamme on verraten edullinen pieni- ja keskituloisille työntekijöille, mutta taloudellisesti rasittava työnantajille ja osalle yrittäjistä. Vapaaehtoiset vakuutusmallit tai sosiaaliturvatilimallit eivät sovellu pienituloisille, koska ongelmana on suuri vaara rahojen ehtymisestä edunsaajan vielä eläessä, mahdollisesti jo varhain eläkkeen nostamisen alettua.

    Kun eläkkeestä ja sosiaaliturvasta puhutaan, monet nostavat keskusteluun perustulon, jolla voitaisiin korvata tai paikata eläkejärjestelmän lisäksi työttömyys- ja työkyvyttömyysturvaa. Monesti vastikkeettomaksi tarkoitetun perustulon suuruutta pyritään sovittelemaan sen mukaan, mikä on toimeentulotuen perusosan, työmarkkinatuen tai takuueläkkeen taso, jolloin liikutaan 500-1000€/kk hintahaarukassa. Tällainen järjestelmä olisi kuitenkin valtiontaloudelle liian kallis.

    Nykyisellään vähimmäisetuutta voi anoa, mutta se tapahtuu eri tavoin tarveharkintaisesti. Kansaneläkettä varten pitää eläkeiän olla täyttynyt, mikä sulkee saajien joukosta pois työikäiset. Takuueläkkeeseen pätee muuten sama, mutta työeläkkeeksi kertyneen osan maksaa eläkerahasto eikä valtio. Työmarkkinatukea ei makseta ennen kuin ansiosidonnaisen päivärahan maksatus on ohi ja hakija joka tapauksessa ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Ansiosidonnainen etuus myöskin maksetaan työttömyyskassasta eikä valtion rahoista. Toimeentulotuen maksatus tunnetusti on saajalleen kaikkea muuta kuin onnea ja autuutta, hakija on hyvin raskaasti tilivelvollinen tuloistaan ja omaisuudestaan ennen myöntävää päätöstä.

    Tästä siis tullaan siihen, että vaikka teoriassa pitkään työelämän ulkopuolella ollut voi päästä käsiksi anomuksilla pienimpään vähimmäisetuuteen, eri etuuksia koskevat seulat karsivat useimmat pois näiden piiristä kokonaan, jos on vaikka osa-aikaistakin työtä. Kulut eivät ole niin suuria kuin valtiolle aiheutuisi vastikkeettomasta perustulosta.

    Aikanaan vuoden 2012 kuntavaaleissa en vielä kuulunut nykyiseen puolueeseeni sosialidemokraatteihin vaan vaikutin sittemmin lakkautetussa Piraattipuolueessa. Ohjelmassamme oli vastikkeeton perustulo ja tuolloin pääsin tekemään vaalikampanjan alla omia laskelmiani vastikkeettoman perustulon realistisesta tasosta, mikäli sellainen tulisi jostakin syystä käyttöön. Lähtökohdiksi otin Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjetin ja jaoin määrän työ- ja eläkeikäisen väestön määrällä. Laskutoimituksen tulos oli suunnilleen 15 mrd / 4 milj, eli alle 4000 € vuodessa, mikä on runsas 300 € kuukaudessa. Sekään ei kuulosta kovin runsaalta perustulolta, mutta suuruusarviota pienentäisi entisestään se, että STM:n hallinnonalan menoista suurin osa on terveydenhoitomenoja, joista niistäkin suuri osa ikääntyneelle väestölle.