Mikko Nummelin

Avainsana: tasa-arvo

  • Miksi Suomalaisen Klubin päätös sallia vain miespuoliset jäsenet herättää huomiota

    Miksi Suomalaisen Klubin päätös sallia vain miespuoliset jäsenet herättää huomiota

    Viime viikon eräs kohutuimmista uutisista oli Suomalaisen Klubin päätös olla avaamatta jäsenyyttään naisille. Päätös sääntöjen muuttamisesta vaatisi 3/4 äänten enemmistön. On huomattava, että sitten edellisen äänestyksen, naisten jäsenyyden mahdollistamisen kannatus oli kerhon jäsenistössä vain laskenut.

    On olemassa paljon kerhoja ja järjestöjä, jotka ovat sääntöjensä mukaan tai käytännössä tarkoitettu vain toiselle sukupuolelle. Eräänä paraatiesimerkkinä naisvaltaisesta järjestöstä on Martat. Tästä syystä Suomalaisen Klubin päätöstä on pidetty luonnollisena ja ihmetelty sen nostamaa kohua.

    Asiasta ongelmallisen on tehnyt Suomalaisen Klubin poliittinen vaikutusvaltaisuus moniin muihin järjestöihin verrattuna. Martoilla on kyllä varallisuutta, mutta se keskittyy enimmäkseen kotitalousneuvontaan eikä harjoita kovin näkyvää politikointia. Sen sijaan Suomalaisen Klubin jäseninä on merkittäviä liike-elämän toimijoita ja yhteydet etenkin oikeistopoliitikkoihin varsin suorat. Suomalaista Klubia pidetään joidenkin vastaavien ohella toimielimenä, jonka kautta naiset voidaan sivuuttaa tiettyjen taloudellisesti vaikuttavien päätösten etukäteisvalmistelusta ja keskusteluista. Suomalainen Klubi tunnetaan myös ”sikariklubina”, jonka joissakin tiloissa saa edelleen tupakoida. On oletettavissa, että jos naisten jäsenyys ja päätösvalta sinne tulisi, yksi ensimmäisistä päätöksistä olisi todennäköisesti sisätilatupakoinnin loppuminen. Toki tällainen voi tulla kysymykseen myös mahdollisissa tupakkalain tiukennuksissa.

    Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ei ainakaan vasemmistopuolueiden näkökulmasta ole pelkästään tasapäistämistä vaan sellaisten tilanteiden tunnistamista, joissa ulkoiset syyt asettavat toisen sukupuolen heikompaan asemaan kuin toisen ja tätä heikompaa asemaa tulee kompensoida. Tästä syystä esimerkiksi asevelvollisuus koskee vain miehiä ja laissa on paljon kohtia, joissa suojellaan naisia työurahaitoilta, joita voi tulla raskaudesta, imettämisestä ja perheellistymisestä ja jotka eivät samalla tavalla miehiä kosketa. Vaikka osa perhevapaalainsäädännöstä on sukupuolineutraalia, tosiasia on, että naiset käyttävät perhevapaiden vapaaehtoisesti jaettavistakin osista suurimman osan. On liian tavallista, että perheellistyminen jättää pienten ja kouluikäisten lasten äitejä takamatkalle palkkakehityksessä, ylennyksissä ja urakehityksessä.

  • Sukupuolten tasa-arvosta säästämisestä

    Viime aikoina on lähinnä vakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron alustuksesta alkanut keskustelu aikuisten hoivavastuusta ikääntyneistä vanhemmistaan. Keskusteluissa on selkeästi ilmennyt, että nämä hoivavastuut kasautuisivat enimmäkseen naisille, joiden ansiotyössä käymisen mahdollisuudet hankaloituisivat. Tarkoituksena olisi ilmeisesti se, että taloudellisesta elatuksesta ja rahan tuomisesta perheen pöytään vastaisi ainoastaan mies, mikäli olisi riittävän hyvätuloinen ja elatusvastuu puolisosta olisi nykyistä ankarampi. Keskusteluissa on tuotu esiin myös perheverotus, joka tarkoittaisi sitä, että puolisoiden bruttotulot laskettaisiin yhteen ja veroa maksettaisiin ikään kuin kummankin puolison oma palkka olisi puolet yhteispotista. Jos puolisoiden palkkaero olisi edes keskinkertainen, niin tämän ja progression vuoksi heikompituloisen puolison, joka useimmiten on nainen, ei kannattaisi tehdä ansiotyötä.

    Näissä on motiivina säästöjen lisäksi mahdollisesti perheen perustamisen helpottaminen ja enempien lasten saanti. Kuitenkin sivuseurauksena pienten lasten äidit jäisivät työelämän ulkopuolelle ja keski-ikäiset naiset myöhemmin, mikäli hoitovastuita tulee omista vanhemmista, jolloin eläkettäkään ei kerry. Tällainen ajatustapa on vieras pohjoismaisille hyvinvointiyhteiskunnille, joissa korostetaan sukupuolten tasa-arvoa, vaikka tällaisia rakenteita näkee muualla maailmalla myös EU:n sisällä. Ja jos naisten ansiotyöura on hankala, korkeakouluttautumisestakin tai miesvaltaisiin ammatteihin kouluttautumisestakin voi sellaista tulla. Opintovelkojen maksua varten olisi hyvä, jos opintojen jälkeen saisi myös palkkaa.

    Sekä oikeiston että vasemmiston radikaalit ehdotukset työelämä- ja sosiaaliturvauudistuksista saattavat kummuta eräästä yhteisestä lähtökohdasta, joka on toivottomuus saada Suomessa työllisyysastetta parannettua ja julkista taloutta oikaistua. Siihen tarjotaan oikeiston puolelta usein tätä tinkimistä sukupuolten tasa-arvosta ja vasemmiston puolelta perustuloa ja perintöjen, ansiotulojen ja omaisuuksien konfiskatorisen suurta verotusta. Oikeiston puolelta näkyy myös enemmän pelko siitä, että nuorten miesten työttömyys olisi yhteiskunnalle kaikkein vaarallisinta lajia olla työelämän ulkopuolella. Jos työelämän ulkopuolelle voi siivota perheenäitejä tai eläkeläisiä muunlaiselle statukselle, sitä pyritään käyttämään.