Mikko Nummelin

Avainsana: työttömyys

  • Lastensuojelun jälkipalvelussa olevat nuoret ja opintolaina

    Kuusi päivää sitten astui voimaan toimeentulotuen uudistus, joka kiristi huomattavasti toimeentulotuen saamisen edellytyksiä. Viime päivinä nostettiin esiin yksi muutos, jota voi pitää yksiselitteisesti haitallisena, 18-vuotta täyttäneiden nuorten, jotka ovat olleet sijoitettuna lastensuojeluyksikköihin aiempina vuosina, edellytetään hakevan opintolainaa toisen asteen opintojaankin varten ennen kuin voivat anoa toimeentulotukea.

    Kyseessä on kuitenkin riskiryhmä, jossa lastensuojelun piiriin joutuminen on usein johtunut vakavista sosiaalisen elämän vaikeuksista, mielenterveysongelmista, huumeista ja pikkurikollisuudesta. Tällaisissa tapauksissa työttömyysriski ja maksuhäiriöriski on kohonnut varhaisessa aikuisiässä eikä laina ole hyvä ensisijainen avustuskeino. Toimeentulotuen sijasta pitäisi mahdollisesti opintotuki tai asumistuki antaa korotettuna.

    On monesti nähty, että kun yhteiskunta ei ota nuoresta aikuisesta tai aikuisiän kynnyksellä olevasta nuoresta koppia, joku muu, kuten rikollisjengit ovat valmiita sen kopin ottamaan ja sen jälkeen Rikosseuraamuslaitos. Vastaavasti sodan aikana osa kotirintamalle jääneestä väestöstä, joilla oli toimeentulovaikeuksia, ottivat mielellään vastaan ylimääräistä rahaa vihollisen agenteilta tietoja vastaan eli ryhtyivät vakoojiksi. Tällaisia tapauksia on tosiasioihin perustuen dokumentoitu esimerkiksi Esa Anttalan sotaromaaneissa.

  • Eri maiden työttömyysluvut eivät aina ole täysin vertailukelpoisia

    Eri maiden työttömyysluvut eivät aina ole täysin vertailukelpoisia

    Suomi on onnistunut viime viikolla saavuttamaan kyseenalaisen rajapyykin omaten Euroopan Unionin korkeimman työttömyysasteen, 10,7%. Muutama muukin maa, kuten naapurimme Ruotsi ja Viro sekä etelä-Euroopan Espanja kärsivät myös 10% ympärillä pyörivästä työttömyysasteesta, joten mikään räikeä erikoistapaus emme kuitenkaan ole.

    Työttömyysasteita verrattaessa on hyvä huomata, että siihen vaikuttaa valtavasti muut tavat olla työelämän ulkopuolella ja osa-aikaikatyöntekijöiden juridinen kohtelu työvoimapalveluissa. On nimittäin niin, että työttömyysasteeseen vaikuttaa nimenomaan työttömien työnhakijoiden määrä. Listaan alle erilaisia syitä, joiden mukaan työelämän ulko- tai sisäpuolisuus näkyy työttömyysasteessa.

    Työttömiä työnhakijoita eivät ole:

    • kotihoidontuella tai muuten vanhempainvapaalla olevat vanhemmat
    • opiskelijat
    • eläkeläiset, mukaan lukien työkyvyttömyyseläkeläiset
    • osa-aikatyöntekijät, jotka eivät ole velvoitettuja työnhakuun
    • asepalvelusta suorittavat
    • vailla työtä olevat, jotka eivät nosta työttömyyskorvauksia eivätkä täytä työnhakuvelvoitteitaan

    Työttömiä työnhakijoita ovat työelämän ulkopuolella olevien lisäksi:

    • osa-aikatyöntekijät, jotka ovat velvoitettuja täysiaikaisen työn hakuun. Lakimuutosten myötä Suomessa tähän kategoriaan kuuluvien määrä on Orpon hallituskaudella kasvanut rajusti
    • määräaikaisesti tai osittain lomautetut

    Tuossa näkyy heti Suomea koskevan erityismaininnan lisäksi lasten vanhemmat ja työkyvyttömyyseläkeläiset. Työelämän ulkopuolella olevia nimittäin voidaan ”siivota” näihin kategorioihin. Siihen aikaan kun oli aikuiskoulutustuki, sen myöntämisen jälkeen henkilö poistui heti TE-palveluiden piiristä opiskelijan statukselle. Muutama maa, jotka raportoivat hyvin matalia työttömyyslukuja, omaavat laajan kotiäitikulttuurin (Hausfraukultur). Euroopan maista näihin kuuluvat esimerkiksi Saksa ja Alankomaat. Näissä tapauksissa lasten äidit voivat olla poissa töistä pohjoismaiseen malliin verrattuna poikkeuksellisen pitkään ilman, että joutuvat kuitenkaan olemaan TE-palveluiden asiakkaina.

    Näiden erityishuomioiden vuoksi ei Suomessa ole kuitenkaan syytä itsetyytyväisyyteen. Näyttää selvältä, että työttömien joukossa on paljon henkilöitä, jotka eivät työllisty markkinaehtoisesti avoimille työmarkkinoille itsestään ilman huomattavaa apua. Nämä ovat niitä turvaverkkoja, joita Orpon hallitus on hyvin aktiiviseseti purkanut.

  • Viimesijaisia etuuksia ei ole varaa korvata samansuuruisella perustulolla

    Viimesijaisia etuuksia ei ole varaa korvata samansuuruisella perustulolla

    Verkkopalvelu X:n keskusteluissa suosikkiaiheena ovat työ- ja yrittäjäeläkkeet ja kuten aikaisemmissa kirjoituksissani olen todennut, monet eivät Suomen nykyisistä eläkejärjestelmistä pidä. Sosiaalivakuutusmallinen eläketurvamme on verraten edullinen pieni- ja keskituloisille työntekijöille, mutta taloudellisesti rasittava työnantajille ja osalle yrittäjistä. Vapaaehtoiset vakuutusmallit tai sosiaaliturvatilimallit eivät sovellu pienituloisille, koska ongelmana on suuri vaara rahojen ehtymisestä edunsaajan vielä eläessä, mahdollisesti jo varhain eläkkeen nostamisen alettua.

    Kun eläkkeestä ja sosiaaliturvasta puhutaan, monet nostavat keskusteluun perustulon, jolla voitaisiin korvata tai paikata eläkejärjestelmän lisäksi työttömyys- ja työkyvyttömyysturvaa. Monesti vastikkeettomaksi tarkoitetun perustulon suuruutta pyritään sovittelemaan sen mukaan, mikä on toimeentulotuen perusosan, työmarkkinatuen tai takuueläkkeen taso, jolloin liikutaan 500-1000€/kk hintahaarukassa. Tällainen järjestelmä olisi kuitenkin valtiontaloudelle liian kallis.

    Nykyisellään vähimmäisetuutta voi anoa, mutta se tapahtuu eri tavoin tarveharkintaisesti. Kansaneläkettä varten pitää eläkeiän olla täyttynyt, mikä sulkee saajien joukosta pois työikäiset. Takuueläkkeeseen pätee muuten sama, mutta työeläkkeeksi kertyneen osan maksaa eläkerahasto eikä valtio. Työmarkkinatukea ei makseta ennen kuin ansiosidonnaisen päivärahan maksatus on ohi ja hakija joka tapauksessa ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Ansiosidonnainen etuus myöskin maksetaan työttömyyskassasta eikä valtion rahoista. Toimeentulotuen maksatus tunnetusti on saajalleen kaikkea muuta kuin onnea ja autuutta, hakija on hyvin raskaasti tilivelvollinen tuloistaan ja omaisuudestaan ennen myöntävää päätöstä.

    Tästä siis tullaan siihen, että vaikka teoriassa pitkään työelämän ulkopuolella ollut voi päästä käsiksi anomuksilla pienimpään vähimmäisetuuteen, eri etuuksia koskevat seulat karsivat useimmat pois näiden piiristä kokonaan, jos on vaikka osa-aikaistakin työtä. Kulut eivät ole niin suuria kuin valtiolle aiheutuisi vastikkeettomasta perustulosta.

    Aikanaan vuoden 2012 kuntavaaleissa en vielä kuulunut nykyiseen puolueeseeni sosialidemokraatteihin vaan vaikutin sittemmin lakkautetussa Piraattipuolueessa. Ohjelmassamme oli vastikkeeton perustulo ja tuolloin pääsin tekemään vaalikampanjan alla omia laskelmiani vastikkeettoman perustulon realistisesta tasosta, mikäli sellainen tulisi jostakin syystä käyttöön. Lähtökohdiksi otin Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjetin ja jaoin määrän työ- ja eläkeikäisen väestön määrällä. Laskutoimituksen tulos oli suunnilleen 15 mrd / 4 milj, eli alle 4000 € vuodessa, mikä on runsas 300 € kuukaudessa. Sekään ei kuulosta kovin runsaalta perustulolta, mutta suuruusarviota pienentäisi entisestään se, että STM:n hallinnonalan menoista suurin osa on terveydenhoitomenoja, joista niistäkin suuri osa ikääntyneelle väestölle.

  • Suomessa ”luova tuho” tuottaa usein pitkäaikaistyöttömyyttä, ylivelkaantumista ja asunnottomuutta

    Monet ekonomistit ovat pohtineet, että liike-elämä ja markkinatalous uudistuvat tehokkaimmin ”luovan tuhon” voimalla, jossa hyvät liikeideat ja käytännöt menestyvät ja heikommat tuhoutuvat, korvautuakseen tehokkaammilla tavoilla toimia. Ajatus on sinällään järkevä, mutta siihen on suhtauduttava varauksella silloin kun sitä sovelletaan politiikassa.

    Suomessa paisuneita asumiskustannuksia halutaan alentaa kiristämällä asumistuen myöntämisedellytyksiä ja leikkaamalla tukisummia. Ideana on, että tällöin saadaan vuokrapyynnöt alemmiksi kun vuokranantajat eivät voi laskea vuokraan mukaan niin isoa yhteiskunnan tuen osuutta. Tämä on johtanut Suomessa vuokralaisten maksuvaikeuksiin ja häätöihin etenkin isoimmilla kaupunkiseuduilla. Ongelmaksi on monilla tullut, että markkinat eivät ole ehtineet reagoida tai eivät reagoi lainkaan alentuneisiin tukiin ja uutta asuntoa ei löydykään.

    Suomessa on myös tehty ja aiotaan tehdä leikkauksia, jotka suoraan heikentävät työllisyyttä tai tekevät osa-aikatyön vastaanottamisesta kannattamatonta. Työpaikkojen välillä ei kuitenkaan liu’uta kovin sulavasti, vaan kun kerran jää työttömäksi, riski työttömyyden pitkittymisestä kasvaa jyrkästi. Riskiä lisää, jos koulutus on vanhentunutta ja yhteiskunnan tukea päivittää sitä ei saa kun aikuiskoulutustukikin on lakkautettu. Matalapalkkaisilla on harvoin säästöjä, joilla maksaa lisäkoulutuksia kun kaikki on mennyt elämiseen kädestä suuhun. Mainittakoon, että Suomessa 40-50-vuotiaiden ikäluokassa keskimääräinen aika työttömäksi työnhakijaksi jäämisestä uuden työn löytämiseen kestää noin vuoden, iästä riippuen hieman vuoden molemmin puolin. Vuosi on kuitenkin monille karmean pitkä aika olla työttömänä ja romuttaa henkilökohtaisen talouden. Osa ei palaa töihin koskaan vaan kirjataan lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeitä kirjataan Suomessa ennätysmääriä mielenterveyssyistä jopa alle 35-vuotialle kun työkyky on rapautunut pitkäaikaistyöttömyyden aikana.

    Monissa tapauksissa työttömyys ja asunnottomuus yhtyvät kierteeksi. Työn tai asunnon puuttuessa toisen hankkiminen omin voimin on vaikeaa ja ilman yhteiskunnan tukea monet ovat lopulta ilman kumpaakaan. Suomessa tarvitaan jatkossakin asunto ensin-periaatetta, jolla vältytään se, että ihmiset joutuvat epätyypillisiin asumismuotoihin vastentahtoisesti kuten asuntoloihin, kimppa-asumiseen tai asumiseen tarkoittamattomissa paikoissa asumiseen. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee kun tilanteeseen joutuvat lapsiperheet. Niissä usein lopulta lastensuojelu vie lapset ja aikuiset jäävät tyhjän päälle. Yli vuoden keskimäärin kestävät työttömyysjaksot, joista jotkut jäävät lopullisiksi, reilusti ennen eläkeikää ovat kestämättömiä ja kertovat yksilön epäonnistumisen sijasta tai sen rinnalla yhteiskunnan epäonnistumisesta. Vapaiden markkinoiden ohella tarvitaan yhteiskunnan väliintuloa ajoissa, vaikka se maksaisi ensi kädessä jonkin verran.